Projekti - kirjoneulepaita vko 1-2 tai jotain

 Viime viikkojen aikana ei ole paljoa ennättänyt neuloa Pikku miehen sairastaessa. Poika on kaivannut niin paljon äidin huomiota että kaikki liikenevä päiväuni aika on mennyt sitten verkkokaupan töihin jolloin neuleprojekti on joutunut joustamaan ajan käytössä.

Purku

Joo niin siinä sitten kävi kaiken kaikkiaan että menin ja purin paidan resoreihin saakka.

Tässä vielä paita siinä pisteessa että mietin puranko vaiko enkö....

Mietin ja vatvoin asiaa niin paljon että ajatus liian pienestä paidasta ei tuntunut hyvältä. Se olisi jäänhyt käyttämättä ja koristeeksi seinälle. Ei hyvä....

Purkutyötä avitti hienosti Pikku mies ja hänen pikku apulaisensa Rosi. Muut kaverukset seuras kauempaa ja suorittivat laadunvalvontaa sieltä käsin. (Dipi ja Nasu)

No ni... siinä ne nyt sitten on kaikki neulottu on takaisin kerällä. Toi purkaminen on ihan kauheen yksinkertaista ja aivan liian helppoa ja mitä vielä niin saamarin nopeaakin. 

Miksi neulominen ei voisi olla yhtä nopeaa?

Alettiin sitten Pikku miehen kanssa purkamaan ihan urakalla. 

Siinä olisi muutama "unohdettu" keskeneräinen työ.

Kaikki meni purkuun. Miksi säilyttää keskeneräisiä joita ei koskaan saa valmiiksi ja niistä olsii tullut aivan väärän kokoisia. Parempi kun laittoi takaisin langaksi ja tekee jotakin itselle sopivaa, niin ei harmita niin paljoa.

Noiden keskeneräisten purkaminen ei edes juuri kirpaissut paitsi yhden takin kohdalla. Unelma lanka ja yli kolmasosa tehty kaunista pitsiä ja palmikkoa koko takki. Mutta.... väärän kokoinen..... mitä sitä säästelemään. Lankakaan ei olisi luultavasti riittänyt. Teen mieluummin kesä paidan, siihen lankakin riittäisi paremmin. 

Mut joo... pöytä tyhjennettiin ja käteen jäi kaksi kassillista ihania lankoja. 

Vihdoin oikean kokoinen

Sitten päästiin Pikku miehen kanssa jatkamaan Projektiamme - kirjoneulepaitaa.

Luulin saavani tämän paidan nopeasti valmiiksi, isot puikot ja paksu lanka mutta mitä vielä.  Tulimme koko perhe kipeäksi ja sairastuvalla ei paljoa ennättänyt neuloa. 

Nyt kuitenkin viime päivien aikana olen saanut kirittyä tahtia. Noin viikko ja oltiin hihojen liittämisessä ja kaarrokkeen neulomisessa. 

Mutta siitä lisää myöhemmin.

Äidin pikku apulainen. Minä myös äiti!

Tässä kohtaa voin antaa vinkin. Kannattaa oikeesti tehdä se mallitilkku ja jos neulot pyörönä tee mallitilkkukin pyörönä esim. hiha on hyvä kohde. Koska tasona ja pyörönä tehtäessä käsialasi on erilainen. 

Ja tee siitä mallitilkusta kunnon kokoinen ei neljä tai viittä kerrosta vaan ihan reilusti niitä kerroksi, niin näet selvemmin millainen käsialasi on. 

Voin kertoa että säästyt todella paljolta, kun käytät puoli tuntia aikaasi siihen mallitilkkuun, kuin siihen että käytät kymmeniä tunteja paidan tekemiseen ja toteat tekeleesi olevan pieni ja joudut purkamaan. Se mallitilkku olisi pelastanut sinut purkamiselta 99%.

En taida olla ainut jolle on näin käynyt että neuloo ja purkaa ja ties kuinka monetta kertaa.

Koskakohan sitä oppisi ?....

Projekti - kirjoneulepaita 4-6.pvä

 

Posottelua

Tässä on viime päivät posoteltu helmaa menemään. Jokatoisella kerroksella miettiny, että olisiko ne isommat puikot pitäny vaihtaa ja joka toisella päättänyt että tää on hyvä ja kyl tää menee.

Neuletiheys

Neuletiheys, miksi ihmeessä se on niin äärettömän vaikea asia saada onnistumaan.

Tein tuon mallitilkun ja totesin, että joo tää on hyvä ja nää 4,5 mm puikot on just passelit tähän lankaan ja työhön. 

Nyt kuitenkin neuletiheys ei tässä isommassa pyöröneuleena tehdyssä alussa täsmää enään tuohon mallitilkkuun.

Ajattelin että ei se nyt niin paljoa heitä että neulos on siistiä ja ei liian tiukkaa ja kyllä tässä nyt silmukoitakin on tarpeeksi kun lisäsin ne 32 silmukkaa extraa vaikka senttimääräisesti hieman heittääkin. 

Eli jatkoin neulomista....

Hihat

Samaan syssyyn aloitin hihoja. 

Pähkäily millä silmukkamäärällä. Enhän mä voi resoriin laittaa älytöntä määrää silmukoita. Resorin kuuluu olla sellainen sopivan kireä.

Laskeskelin helman resorista mikä olisi hyvä lähtökohta niille resorin silmukoille ja päädyin ohjeessa annettuihin 48 silmukkaan.

Kaiken kaikkiiaan sain hihoja tuunata oikein huolella ja silti sieltä puuttuu 3-4 cm leveyttä. Ja syynä juurikin tämä saamarin neuletiheys. 

No alkuunsa lisäilin 8 krs välein ja kun tajusin että ei levitykset riitä aloin vähentää väli kerroksia ja loppujen lopuksi lisäilin jo kolmen kerroksen välein parhaimmillaan.

Kyllähän niistä nyt hihat tuli mutta ei sellaiset kuin olisin paitaan halunnut.

Ja nyt kun tätä tekstiä kirjoitan tajusin että enhän mä ottanut huomioon hihaa tehdessä että enhän mä sitä XL kokoa ohjeen mukaan tee vaan ihan omaa. Joten eihän kerrokset eikä pituudet eikä varsinkaan silmukkamäärä voi olla sama kuin tuossa XL koon paidassa joka ohjeessa oli. Tässä nähdään kuinka paljon olisi pitänyt miettiä asioita loppuun saakka.

Työn sovittaminen

Pikku mies puki paitaa kyllä vähän väliä päälleen, mutta minä en niin fiksu osannut olla. 

Kolme raskautta ja kaikki muu sillä välillä on tuonut itselle paljon kiloja ja erilaisia muotoja kroppaan. Omissa silmissä sitä ei osaa hyväksiä omaa kroppaansa sellaisena kuin se on. Koen itseni isoksi jota todellisuudessa olenkin, mutta näin kun yrität tehdä jotakin itselle ei koko itsestä ja neuleesta täsmää.

Vaikka mittaan ja lasken. Säädän ja väännän. Harvoin olen onnistunutta paitaa mitotuksiltaan saanu tehtyä itselle. Vain muuta on onnistunut ja niistä olenkin erityisen ylpeä. 

Se että ymmärtäisin neuletta tehtäessä kuinka iso todellisuudessa olen helpottaisi huomattavasti neuleen onnistumista.

Kaiken kaikkiaan moni asia jo lähti alusta alkaen menemään pieleen, mutta silti jatkoin kun ajattelin että kyllä sen voi vielä pelastaa viimeistelyllä. 

MUTTA....... ei tätä????

Kattokaa nyt!

Pyllyttimeksikin tää on parempi kuin paidaksi.

Voi miksi miksi ihmeessä!!!!! Vaikka kuinka yrität niin ei onnistu.

Tässä tää on vielä ihan paidan näköinen ja siisti ja ihana ja kaikkea. Vailla ihanaa kaarroke osiota. 

MUTTA....

Ei tässä enää!

EEEEEIiiiiiiiiiiiiii!!!!!!!

Mitä ihmettä mä tälle teen?????

Niin mitä mä tälle voin tehdä? Tää on niin paljon pienempi mitä piti olla että ei tässä enään mikään kastelukaan auta. Vaikka liottaisin viikon ei se auta.

Kaksi vaihtoehtoa.

1. Puran ja neulon uuden ihan uudestaan oikealla puikkokoolla ja silmukkamäärällä 

2. Teen valmiiksi ja jätän esittelypaidaksi puotiin ja jään itse vaille kirjoneulepaitaa

Niin kummin sinä tekisit? Pikku mies on jo valmiina purkamaan.

<a href="https://www.bloglovin.com/blog/18251961/?claim=jmhgrug9asp">Follow my blog with Bloglovin</a>

Satakieli

Voisiko tätä kutsua adventti neulomus vai joulukalenteri, mutta yhtä suuri innostus asiaan kuin aikoinaan lapsena kun oli suklaa joulukalenteri.

Tukuwool oli minulle vieras lanka ja paikallisesta liikkeestä sitä ei saanut. En halunnut tilata lankaa koska projekti oli saatava heti alkuun  kun jo seuraavana päivänä oli ensimmäisen ohjeen vuoro tulla "näytille"

Lentävän Lapasen Tainan kanssa mietimme että mikä voisi olla vastaava lanka kuin tukuwool. Taina ehdottikin Handun parasvilla lankaa 100% villalanka. Sieltä valkkasimme 5 värisävy toisiinsa sointuvina ja siitä se sitten lähti muodostumaan.

Ei ehkä niin minun värisiä lankoja noin kirkkaana mutta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen.

 Yllättävän ohut huivista tuli verrattaessa tukuwool langasta tehtyyn, mutta sekään ei minua haitta. Ehkä jopa hyvä ettei se ollut niin paksu. Ja yhtään ei kyseinen lanka kutita josta olen myös tyytyväinen. Vanhin poikani työn valmistuessa oli omimassa kyseistä huivia itselleen, mutta päädyimme ratkaisuun että käytämme sitä molemmat.

Huivista ei ollut kuvaa kun projekti aloitettiin. Lopputulos on kaunis jaikessa yksinkertaisuudessaan. Kiitos Heidi?

Ohje löytyy ravelrystä http://www.ravelry.com/patterns/library/satakieli

Värikästä värjäystä

Keravan opisto järjesti kurssin Värikästä värjäystä opettajana Sini Riesen helmikuun alussa.
Oli upeaa päästä mukaan.

Nämä oli inspiraation. Kaikkea ja kaikennäköistä voi saada aikaan.

Värejä oli monta. Värit olivat jauhetta jotka liotettiin veteen tai pienissä määrissä käytettiin ihan sellaisenaan.  Värit joita käytimme oli Jaquard acid dyes sekä Eurolana Dyes.  Värejä ei tietääkseni tällä hetkellä saa Suomesta mutta Isosta-Britanniasta ainakin.  

Langat liotettiin  30 minuuttia etikkavedessä. 1 osa etikkaa ja 3 osaa vettä.

Sitten väri lankoihin. Tässä ripoteltu suoraan jauhetta päälle. Langan pohjaväri ei tässä ollut vitivalkoinen vaan toisessa sininen ja toisessa harmahtava. Myös tummia värejä pystyi uudelleen värjäämään, taittamalla toisella värillä tummuutta.

Myös raitaa ja koko värjäystä tuli kokeiltua sekä kokonaisen kerän värjäämistä ruiskuttamalla. Se oli haastavaa kun yhtään ei tiennyt miten paljon väriä olisi tarvinnut laittaa. 

 

Värin laiton jälkeen langat laitettiin pakaste pussiin ja höyrytettiin puoli tuntia. Mehumaija oli tässä tapauksessa erittäin kätevä.

Tässä kahden päivän tuotokset kurssilaisilta.

Kotiin päästyä levitin värjätyt, märät langat pitkin pituutta saunan lauteille. Saivat kuivua siellä rauhassa seuraavaan päivään.

Tässä lopputulos!

Monen monta kertaa

Monen monta kertaa olen tätä bloggaamista yrittänyt ja aina sama tulos. Vain muutaman kuukauden jaksan ja sitten se taas jää. Toivon ettei se jää nyt vain tähän muutamaan julkaisuun, koska oikeasti haluan tätä.
En pidä itseäni minään pro alan ammattilaisena käsityöalalla mutta pärjään taidoillani. Äitini on tehnyt koko elämänsä käsitöitä, ommellut ja neulonut ja kaikkea siltä väliltä ja ehkä vähän enemmänkin.
Odotin ensimmäistä lastani seitsemän vuotta sitten ja silloin jouduin jäämään aika aikaisessa vaiheessa kotiin ja halusin jotain tekemistä. Pyysin äidiltäni apua ja opettelin neulomaan.

Sain äidiltäni puikot ja lankaa ja paljon ohjelehtisiä. Nyt seitsemän vuoden jälkeen minulla on oma kokoelmani puikkoja ja lankoja. Laitteet täynnä teidän ihanien ihmisten töiden kuvia joista saan inspiraatiota kun ei enään itse keksi mitään mukamas mitä voisi tehdä. On kirjoja ja lehtiä ja on blogit joita lueskelen.

Nyt on lasten ja aikuisten sukkia tullut tehtyä monen monta paria. Pieniä ja isoja, värikkäitä ja yksivärisiä, pitkällä ja lyhyellä varrella.

Tämä pöllöpuku oli minua vastaan monta monistuista kertaa kun sitä tein. Mutta tein kuin teinkin sen silti, hankaluuksista huolimatta. Nyt se lämmittää jossain päin suomea jotakin pientä lasta. 

Nämä isot työt ovat minulle haasteellisia kun ei tuo kärsivällisyys aina meinaa riittää, mutta kun inspiraatio iskee niin silloin voi syntyä puikoilta ihan mitä vain.