Posottelua
Tässä on viime päivät posoteltu helmaa menemään. Jokatoisella kerroksella miettiny, että olisiko ne isommat puikot pitäny vaihtaa ja joka toisella päättänyt että tää on hyvä ja kyl tää menee.
Neuletiheys
Neuletiheys, miksi ihmeessä se on niin äärettömän vaikea asia saada onnistumaan.
Tein tuon mallitilkun ja totesin, että joo tää on hyvä ja nää 4,5 mm puikot on just passelit tähän lankaan ja työhön.
Nyt kuitenkin neuletiheys ei tässä isommassa pyöröneuleena tehdyssä alussa täsmää enään tuohon mallitilkkuun.
Ajattelin että ei se nyt niin paljoa heitä että neulos on siistiä ja ei liian tiukkaa ja kyllä tässä nyt silmukoitakin on tarpeeksi kun lisäsin ne 32 silmukkaa extraa vaikka senttimääräisesti hieman heittääkin.
Eli jatkoin neulomista....
Hihat
Samaan syssyyn aloitin hihoja.
Pähkäily millä silmukkamäärällä. Enhän mä voi resoriin laittaa älytöntä määrää silmukoita. Resorin kuuluu olla sellainen sopivan kireä.
Laskeskelin helman resorista mikä olisi hyvä lähtökohta niille resorin silmukoille ja päädyin ohjeessa annettuihin 48 silmukkaan.
Kaiken kaikkiiaan sain hihoja tuunata oikein huolella ja silti sieltä puuttuu 3-4 cm leveyttä. Ja syynä juurikin tämä saamarin neuletiheys.
No alkuunsa lisäilin 8 krs välein ja kun tajusin että ei levitykset riitä aloin vähentää väli kerroksia ja loppujen lopuksi lisäilin jo kolmen kerroksen välein parhaimmillaan.
Kyllähän niistä nyt hihat tuli mutta ei sellaiset kuin olisin paitaan halunnut.
Ja nyt kun tätä tekstiä kirjoitan tajusin että enhän mä ottanut huomioon hihaa tehdessä että enhän mä sitä XL kokoa ohjeen mukaan tee vaan ihan omaa. Joten eihän kerrokset eikä pituudet eikä varsinkaan silmukkamäärä voi olla sama kuin tuossa XL koon paidassa joka ohjeessa oli. Tässä nähdään kuinka paljon olisi pitänyt miettiä asioita loppuun saakka.
Työn sovittaminen
Pikku mies puki paitaa kyllä vähän väliä päälleen, mutta minä en niin fiksu osannut olla.
Kolme raskautta ja kaikki muu sillä välillä on tuonut itselle paljon kiloja ja erilaisia muotoja kroppaan. Omissa silmissä sitä ei osaa hyväksiä omaa kroppaansa sellaisena kuin se on. Koen itseni isoksi jota todellisuudessa olenkin, mutta näin kun yrität tehdä jotakin itselle ei koko itsestä ja neuleesta täsmää.
Vaikka mittaan ja lasken. Säädän ja väännän. Harvoin olen onnistunutta paitaa mitotuksiltaan saanu tehtyä itselle. Vain muuta on onnistunut ja niistä olenkin erityisen ylpeä.
Se että ymmärtäisin neuletta tehtäessä kuinka iso todellisuudessa olen helpottaisi huomattavasti neuleen onnistumista.
Kaiken kaikkiaan moni asia jo lähti alusta alkaen menemään pieleen, mutta silti jatkoin kun ajattelin että kyllä sen voi vielä pelastaa viimeistelyllä.
MUTTA....... ei tätä????
Kattokaa nyt!
Pyllyttimeksikin tää on parempi kuin paidaksi.
Voi miksi miksi ihmeessä!!!!! Vaikka kuinka yrität niin ei onnistu.
Tässä tää on vielä ihan paidan näköinen ja siisti ja ihana ja kaikkea. Vailla ihanaa kaarroke osiota.
MUTTA....
Ei tässä enää!
EEEEEIiiiiiiiiiiiiii!!!!!!!
Mitä ihmettä mä tälle teen?????
Niin mitä mä tälle voin tehdä? Tää on niin paljon pienempi mitä piti olla että ei tässä enään mikään kastelukaan auta. Vaikka liottaisin viikon ei se auta.
Kaksi vaihtoehtoa.
1. Puran ja neulon uuden ihan uudestaan oikealla puikkokoolla ja silmukkamäärällä
2. Teen valmiiksi ja jätän esittelypaidaksi puotiin ja jään itse vaille kirjoneulepaitaa
Niin kummin sinä tekisit? Pikku mies on jo valmiina purkamaan.
<a href="https://www.bloglovin.com/blog/18251961/?claim=jmhgrug9asp">Follow my blog with Bloglovin</a>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti